Arjen kiireet ja poliittinen harrastustoiminta

Kun valitan ajanpuutettani, en juurikaan kerro mihin aikani nykyään menee. No, se menee siihen, että kun aamulla herään siinä seitsemän aikaan, käyn ehkä suihkussa (en joka aamu), syön kiireessä aamupalan, puen ja meikkaan itseni vähemmän kuolleen ja sairaan näköiseksi, autan viisi -vuotiasta tytärtäni pukemaan, sillä vaikka hän toki osaisi pukea itse, on hän aamuisin kiukkuinen ja…

Riittävän hyvä

Yksi ajatus on jäänyt kytemään päähäni. Sain siihen alunperin kipinän kirjoituskurssilla. Siellä sanottiin, että omaan tekstiinsä pitää oppia suhtautumaan niin, että se on riittävän hyvä. Yksikään teksti ei tule koskaan valmiiksi, jos yritämme tehdä siitä täydellisen. Riittää kun teksti on riittävän hyvä.

Hämmennystä politiikasta

Politiikka vie minua pikku hiljaa mennessään. Saan opiskella harjoittelussa kaikenlaista EU:sta ja opin väistämättä Suomen opetus- ja kulttuuripoliittisista linjauksista, kansainvälisen politiikan toimintatavoista ja diplomatiasta. Samaan aikaan olen tunkemassa itseäni ties minkä yhdistyksen hallitukseen ja ehdokkaan tukiryhmään. Vähän pelottavaa ajatella mihin tämä oikein minua vie.

Tänään onni on…

Onni on kuminauhavyötäröiset stretch-farkut. Onni on tänään Weezer. Ensin tuli vastaan Island in the Sun ja sitten radiossa soitettiin Buddy Holly. Onni on ystävä sisäpiirissä, joka hommasi minulle mahtavan majapaikan Turusta parin viikon päästä. Hui. Nyt jo vähän jännittää, että mihin sitä on nenäänsä pistämässä.

Hiekkamyrsky aavikolla ja muuta hölmöä

Joskus sitä tuntee itsensä hölmöksi. Hölmöksi siksi, että muut ovat vielä hölmömpiä, ei siksi että itse olisi hölmö. Toisinaan sitä tietysti tuntee itsensä hölmöksi vain siitä yksinkertaisesta syystä, että on itse hölmö.

Kiittämätön äitimyytin uhri

Olin yksin mökillä. Aurinko paistoi matalammalta ja valo oli erilaista. Ilman kaulahuivia ei enää voinut olla. Metsässä pelkäsin kohtaavani hirvikärpäsiä.  Yö oli musta. Selvästi syksy, ajattelin. Oli ihanaa olla yksin. Sai syödä kun oli nälkä, touhuta kun tuntui touhuttavan tai istua hetki ihan hiljaa auringossa ja tuntea vielä sen lämpimät säteet iholla. Mutta sitten tuli…

Maailmanparantaja

Minä haluaisin parantaa maailman. Mutta. Minä haluaisin kyllä. Ihan todella haluaisin. Ja kyllä minä vähän yritänkin. Minä lajittelen kaiken mahdollisen jätteen, kierrätän omat vanhat tavarani ja hankin paljon asioita käytettynä. En ostaa paljon turhaa (öö…tästä voidaan tietysti olla montaa mieltä, mutta omasta mielestäni en, siitä pitää huolen myös ainainen rahapulani). Käytän julkista liikennettä, pyöräilen tai…

Työn kummallisuus

Työt ovat niin kummallisia nykyään. Nuorena – silloin kun viimeksi oli lama– luulin, että haluan itselleni vakaan työn. Halusin töihin kunnalle tai valtiolle jotta työpaikkani olisi varma. Kävisin töissä. Minulla olisi säännölliset työajat. Työ olisi mukavaa ja palkitsevaa. Minulla olisi kivat työkaverit. Kun illalla tulisin kotiin, työt eivät seuraisi mukanani, ne jäisivät töihin. Minulla olisi…

Minun kaupunkini – Helsinki

Kävin aamukahveilla päiväkodissa keskimmäisen lapsen eskariryhmässä. Oli oikein leppoisaa. Saimme hyvää tuoretta sämpylää ja tehtäväksemme visaisia kysymyksiä Helsingistä. Lapsilla on ollut Helsinki-projekti, jonka aikana he ovat kiertäneet pitkin kaupunkia ja opetelleet omaa kaupunginosaansa. Se on mielestäni oikein. Kyllä helsinkiläislapsikin saa juurtua kotipaikkaansa ja olla siitä ylpeä.