Presidenttipeli

Juttelin eilen ystäväni kanssa. Hän kertoi ettei vielä tiedä ketä äänestää presidentinvaaleissa. Vähän hämmästyin. Ystäväni kertoi, ettei halua äänestää Sauli Niinistöä, Timo Soinia eikä Paavo Väyrystä. Hän haluaa äänestää sellaista tyyppiä joka antaisi parhaan mahdollisen vastuksen Timo Soinille kilpailussa paikasta toiselle kierrokselle, mutta ei halua äänestää Paavo Väyrystä. Minusta näillä määritelmillä vaihtoehtoja on tasan kaksi (Paavo Lipponen ja Pekka Haavisto ovat gallupien mukaan ainoat muut ehdokkaat joilla on mahdollisuus tulla valituksi toiselle kierrokselle, Sari Essayah, Paavo Arhinmäki ja Eva Biudet ovat liian kaukana). Tai siis minusta vaihtoehtoja ei ole. On vain yksi mahdollinen ihminen jota kannattaa äänestää ja se on Pekka Haavisto.

Olen vihreä ja ystäväni tietää tämän varsin hyvin. Hän myös tietää, että minä aion äänestää Pekka Haavistoa, en vain siksi että Pekka on vihreiden ehdokas vaan siksi, että minusta Pekka Haavisto on ehdokkaista paras. En halua myydä omaa ehdokastani tuputtamalla, mutta halusin ystäväni käsittävän miksi minä äänestän Pekkaa ja miksi ystävänkin tulisi asiaa harkita. Tässä syyt jotka mainitsin ystävälleni (ja vähän lisääkin):

1. Olen ihan aidosti sitä mieltä, että Pekasta Suomi saisi mitä parhaimman presidentin. Olen tavannut Pekan monta kertaa – istunut kokouksissa joita hän on puheenjohtanut, ollut mukana illanistujaisissa joissa Pekka on kertonut lupsakkana tarinoitaan ja nähnyt Pekan pitävän hienoja ja nostattavia puheita. Olen monta kertaa saanut todistaa, kuinka Pekka on juuri sellainen sovitteleva, rauhallinen ja rakentava, kuin mitä hänestä sanotaan. Arvostan suunnattomasti Pekan asennetta kuunnella ihmisiä jotka ovat asioista eri mieltä kuin hän. Ja kun puhun kuuntelemisesta tarkoitan sitä ihan oikeaa kuuntelemista, että myös ymmärretään toisen näkökulmaa, vaikka ei oltaisikaan samaa mieltä tai hyväksyttäisi sitä. Ymmärtäminen ja hyväksyminen kun ovat kaksi aivan eri asiaa. Pekka on avoin, suvaitseva, ymmärtävä ja edustava. Minusta olisi hienoa, jos meillä olisi presidenttiparina Pekka ja Antonio. Olisin ylpeä meistä suomalaisista, kun olemme valinneet niin pätevän presidentin, sen sijaan että olisimme antaneet ennakkoluulojemme vaikuttaa. Pekka on yksi diplomaattisimmista ihmisistä jonka olen koskaan tavannut – piirre joka on hyvin tärkeä juuri presidentin tehtävässä.

2. Antaisin ääneni Pekalle, vaikka hänen mahdollisuutensa tulla valituksi olisivat kuinka minimaaliset tahansa. Antaisin ääneni siksi, että kyse on periaatteesta. Siitä minkälaisen ihmisen ihan oikeasti ja aidosti haluan Suomen presidentiksi. Ääneni toimisi kannanottona, vaikka sillä ei presidenttiä tehtäisikään. Onneksi tilanne ei ole näin huono. Pekalla on todelliset mahdollisuudet tulla valituksi toiselle kierrokselle ja kuten me kaikki tiedämme, toisella kierroksella voi tapahtua mitä vain.

3. Muistan kuinka lapsena ajattelin, ettei minusta koskaan voi tulla tämän maan presidenttiä, koska olen tyttö ja enkä kuulu kirkkoon. Tarja Halonen muutti kaiken. Tyttäreni ei varmasti ajattele hetkeäkään, etteikö hänestäkin voisi tulla Suomen presidentti. Valitsemalla Pekan presidentiksi laajentaisimme käsitystämme presidenttiydestä entisestään.

4. Myönsin ystävälleni, että kaiken rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on melko todennäköistä, että seuraava presidenttimme on Sauli Niinistö. Se on kaikkien tilastojen ja todennäköisyyksien mukaista, mutta itse en taistelematta kaadu vaan taistelen Pekan puolesta ihan loppuun asti. Mutta leikitään nyt hetki ajatuksella, että Pekkaa ei valita Suomen seuraavaksi presidentiksi. Minusta olisi silti hienoa, että Pekka pääsisi toiselle kierrokselle ohi Väyrysen, Soinin ja Lipposen. Ja myönnetään, olisi todella kutkuttavaa jos Pekka saisi enemmän ääniä kuin Timo Soini. Se olisi symbolinen voitto sen Suomen puolesta jossa minä haluan elää. Sen suvaitsevan ja avoimen Suomen.

En edelleenkään tiedä ketä ystäväni aikoo äänestää, mutta toivon hänen äänestävän ehdokasta jota hän oikeasti itse haluaa äänestää eikä ehdokasta jonka laskee pärjäävän parhaiten Timo Soinia vastaan, sillä gallupit näyttävät, että näissä vaaleissa melkein mikä tahansa on mahdollista. Meillä on neljä ehdokasta virhemarginaalin sisällä kisaamassa toisen kierroksen paikasta (HS gallup 3.1.). Silloin kannattaa uskoa Pekka Haaviston mahdollisuuksiin. Esitänkin tässä nyt toiveen ystävälleni ja kaikille muille jotka harkitsevat Pekan äänestämistä, mutta vielä miettivät. Toivon että ymmärrätte, että Pekan äänestäminen kannattaa. Ääni Pekalle on kokoaan suurempi ääni. Antamalla äänenne Pekka Haavistolle, annatte äänenne myös suvaitsevalle, avoimelle ja välittävälle Suomelle.