Stop Talvivaara!

Perjantaina 9.11.2012 Vihreiden nuorten ja -opiskelijoiden liitto järjesti mielenosoitusmatkan Kajaaniin tukemaan paikallisten Stop Talvivaara-aktivistien mielenosoitusta Kainuun ELY-keskuksen edessä. Osallistuin matkalle.

Aurinko paistaa matalalta. Ohut lumikerros peittää mustan maan. Bussi pysähtyy tienlaitaan ja näen kyltin jossa lukee Kipsisakka-altaan portti. Tien vieressä kulkee puro joka ei tietenkään ole puro, vaan Talvivaaran pohjoinen vuoto. Greenpeacen aktivistit ottavat suojapukuihin pukeutuneina näytteitä.

Meitä on miltei 30. Olemme matkustaneet edellisen yön Helsingistä osallistuaksemme paikallisen Stop Talvivaara –liikkeen mielenosoitukseen Kainuun ELY-keskuksen edessä. Mielenosoitus oli aamupäivällä ja paikallisten ja meidän lisäksemme paikalla oli myös Greenpeace banderolleineen. Mielenosoitus sujui rauhallisesti ja paikalliset olivat tyytyväisiä, että olimme matkustaneet Helsingistä asti tukemaan heitä. Mukanamme kulkenut Helsingin Sanomien toimittaja kertoi haastatelleensa muutamaa paikallista jotka eivät osallistuneet mielenosoitukseen. He antoivat meille kyllä tukensa, mutta koska Talvivaara on paikallisille tärkeä työllistäjä, he eivät itse halunneet tai uskaltaneet osallistua mielenosoitukseen. Se kertoo paljon siitä mistä Talvivaarassa on kysymys.

 

ELY on lyhennys elinkeinoelämästä, liikenteestä ja ympäristöstä. Kun edellinen hallitus uudisti aluehallintoa, se niputti kaikkien näiden asioiden hallinnot yhteen. Nyt olemme saaneet karvaasti kokea mitä niputtamisesta seuraa, kun elinkeinoelämä ja ympäristö pannaan vastakkain. Jostain itselleni täysin käsittämättömästä syystä elinkeinoelämä on Talvivaaran tapauksessa nähty ympäristöä merkittävämpänä tekijänä. Käsittämätöntä se on minusta siksi, että pitkällä aikavälillä luonnon tuhoaminen ei voi olla Kainuun elinkeinoelämälle hyväksi.

Kun olemme aikamme seisoskelleet yleisellä tiellä, lähdemme kävelemään kohti kipsisakka-altaan reunaa. Alueelle ei tietenkään saa mennä, mutta yksi vartija ei mahda kolmekymmenpäiselle joukollemme mitään. Emme halua muuta kuin nähdä surullisenkuuluisan ja vuotavan altaan. Nousemme kipsisakka-allasta ympäröivälle reunavallille. Allas näyttää enemmän järveltä kuin altaalta. Otamme valokuvia joista tulee kauniita, vaikka allas on täynnä myrkkyä. Nenässä haisee rikki. Jälkeenpäin keuhkojani pistää, ja suussa maistuu oudolta, mutta epäilen sen olevan enemmän psykosomaattista oireilua. Toisaalta en voi olla varma.

Vuorokauden mittainen retkemme Kainuuseen oli myös uutispäivänä melkoinen. Aamulla bussissa iloitsimme kun näytti siltä, että vuoto on saatu tukittua. Vain hetkeä myöhemmin selvisi, että tukitun reiän viereen on syntynyt uusi reikä joka vuotaa aivan yhtä pahasti kuin edellinenkin. Uutiset kertoivat myös elinkeinoministeri Jyri Häkämiehen siirtymisestä EK:n johtoon ja uudeksi ministeriksi nousevan Jan Vapaavuoren. Ehdimme pistää toivomme Vapaavuoreen, mutta iltauutisissa hän meni toteamaan kaivosteollisuuden olevan yksi ainoita valopilkkujamme (kohdassa 9.30). Lausahdus sai bussimme pidättämään hengitystä. Kuinka täydellisen puutteellinen tilannetaju ja piittaamattomuus ympäristöä kohtaan voi tulevalla ministerillä oikein olla, kun menee lausumaan noin, kun päällä on tämän vuosituhannen pahin ympäristökatastrofi joka johtuu kaivostoiminnan laiminlyönneistä?

On selvää, että Talvivaaran tilanne on kestämätön. On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta akuutti tilanne saadaan hallintaan ja myrkkyliuosten valuminen luonnonvesiin pysäytettyä. Kun tilanne on hallinnassa, on tarkasteltava hyvin kriittisesti Talvivaaran tulevaisuutta. Kaivos ei ole osoittanut kummoistakaan kunnioitusta ympäristöä kohtaan ja se on viranomaistenkin tunnustettava. Sen lisäksi on tutkittava perinpohjaisesti ne syyt jotka ovat johtaneet nykyiseen tilanteeseen. Suomen Luonto on paljastanut blogissaan monia kummallisuuksia Talvivaaran kytköksistä Kainuun ELYyn ja ne on selvitettävä ajan kanssa. On myös varmistettava, ettei toista Talvivaaraa pääse syntymään. Tämä katastrofi on myös osoittanut sen, että me tarvitsemme erillisen ympäristöhallinnon joka ei ole elinkeinoelämälle alisteinen, vaan jonka tehtävä on yksiselitteisesti huolehtia ympäristöstä.

Matkamme Talvivaaraan oli ehkä jonkun mielestä turha, mutta kun ystäväni sai heti seuraavana päivänä soiton paikalliselta aktivistilta joka kertoi kauhistuneena altaan olevan kohta tyhjä ja pyysi meitä tekemään kaikkemme tilanteen korjaamiseksi, en voi yhtyä näkemykseen matkamme turhuudesta. Matkamme oli ennen kaikkea symbolinen tuenosoitus, mutta kun on matkannut 24 tunnin aikana Helsingistä Kajaaniin ja takaisin, nukkunut kylmässä ja epämukavassa bussissa, syönyt epämääräistä huoltoasemaruokaa, kuullut paikallisten hädän ja turhautumisen heidän äänessään, haistanut kipsisakka-altaan rikin ja nähnyt valtavan, hurjaa vauhtia tyhjenevän altaan, ei taatusti lopeta tähän. Matkamme ei siis ollut turha, vaan jos tilanne niin vaatii, se oli vasta alkua.

Osallistu Stop-Talvivaara suurmielenosoitukseen keskiviikkona 14.10. klo 14.alkaen Helsingissä.

Vihreiden kantoja Talvivaaraan löytyy täältä ja täältä.

Suomen Luonnon ansiokas raportointi Talvivaarasta taas löytyy täältä.

Hyvä artikkeli aiheen uutisoinnin historiasta.

Täällä voit vaatia Kainuun ELY-keskusta sulkemaan Talvivaaran ja täällä allekirjoittaa adressin Talvivaaran sulkemiseksi.