Tasa-arvo, kotihoidontuki ja lapsen etu

Kun luin uutisen siitä, että hallitus harkitsee kotihoidontuen lyhentämistä pysähdyin. Jäin miettimään onko tässä mitään järkeä. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei tästä nyt ainakaan mitään säästöjä saada syntymään, vaan lapset siirtyvät halvasta kotihoidosta kalliimpaan päivähoitoon. Sitten tajusin, että kyse ei olekaan rahasta, vaan siitä, että naiset halutaan töihin ja maksamaan veroja (eli tavallaan toki rahasta). Tässä kohtaa ajatuskulkuani muistin kirjan ”Helvetissä on erityinen paikka naisille jotka eivät auta toisiaan”. Kirjan mukaan naisia käytetään työelämän reservinä niin, että aina kun yhteiskunnalla menee hyvin naisia kannustetaan jäämään kotiin lasten kanssa ja kun taloudellinen tilanne niin vaatii, heidät patistetaankin takaisin töihin. Tiedä sitten onko totta, mutta ajatuksia herättävä väite, varsinkin tämän hetkisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa.

Keskustelu kotihoidontuesta menee helposti siihen, että sen sijaan että puhutaan tasa-arvosta sukupuolten välillä, naiset alkavat kinata keskenään. Raja vedetään kotiäitien ja uraäitien välillä ja sota on valmis. Vedotaan lapsen etuun, vapauteen valita ja aina sopivan tilanteen tullen syyllistetään vastapuolta. Todellisuudessa suurin osa äideistä ei ole vain kotiäitejä tai uraäitejä, vaan elämäntilanteesta riippuen vähän enemmän toista kuin toista, mutta todennäköisesti vähän molempia.

On harmillista, että keskustelu kotihoidontuesta jää naisten väliseksi kinasteluksi. Minusta molemmat osapuolet ovat oikeassa. Perheillä pitää olla mahdollisuus hoitaa pieniä lapsia kotona, mutta samaan aikaan täytyy myöntää se tosiasia, että suurin osa kotiin jäävistä vanhemmista on naisia ja tällä on merkitystä työelämän tasa-arvoon. Anna Moring on kirjoittanut hyvän kirjoituksen liittyen tähän ongelmaan. Hän myös esittää kirjoituksessaan hyviä vaihtoehtoja kotihoidontuelle.

On hälyttävää, että kotiin lapsia hoitamaan jää yleensä nainen. Jokainen perhe tekee omat yksilölliset ratkaisunsa oman tilanteensa mukaan. Tilanteeseen vaikuttaa yleensä ainakin raha, se mitä kumpikin vanhempi juuri sillä hetkellä tekee (työtön, opiskelija, vakituisessa työssä, yrittäjä jne.) ja kumpi vanhemmista haluaa jäädä kotiin lasten kanssa. Onkin hälyttävää, että nämä yksilölliset perhekohtaiset päätökset johtavat yli 90 prosentin kohdalla siihen, että kotiin jää äiti. Jossain kohtaa systeemiämme on vika, kun isät eivät kotiin jää. Onko vika sitten korjattavissa lyhentämällä kotihoidontuen maksuaikaa? En usko. Naiset voidaan ehkä pakottaa näin pikemmin töihin, mutta itse ongelma ei sillä katoa.

Miksi sitten on tärkeä saada isät jäämään kotiin? Tärkeää on saada molemmat vanhemmat jäämään kotiin ja hoitamaan oma osuutensa pienten lasten hoidosta. Se luo tasa-arvoa kaikista parhaiten. Kun vanhemmat jäävät vuorotellen kotiin hoitamaan pientä lasta, tasapainottuu tilanne työelämän suhteen, mutta myös lapsen suhteessa vanhempiin. Kun molemmat vanhemmat ovat hoitaneet lasta kotona, on lapsella tasavahva suhde molempiin vanhempiin. Tämä on tietenkin erityisen hyvä asia lapsen kannalta, mutta myös koko perheen kannalta. Tasavahva suhde molempiin vanhempiin taas vaikuttaa positiivisesti erotilanteiden tasa-arvoon, sillä tällä hetkellä lapsen huoltajuuden saa helpommin kotona lasten kanssa ollut äiti, ei töissä ollut isä.

Sen lisäksi, että puhutaan kotihoidontuesta pitäisi puhua myös vanhempainvapaasta, päivähoidosta ja osa-aikatyöstä. Tarvitsemme 6+6+6-mallin ja paljon enemmän joustoa työelämän puolelta. Tarvitsemme toimia joilla helpottaa työn ja perhe-elämän yhdistämistä. Tarvitaan yhteiskunnallista asenneilmapiirin muutosta. Outi Alanko-Kahiluoto kirjoittaa blogissaan hyvin siitä miten päivähoitoa ja sosiaaliturvaa tulisi kehittää niin, että osa-aikatyön tekeminen olisi pienten lasten vanhemmille helpompaa. Myös työnantajapuolen pitää huomata, että tarjoamalla työntekijöille joustoa ja mahdollisuutta osa-aikatyöhön, kun lapset ovat pieniä, kaikki voittavat.

Tasa-arvo ei tarkoita sitä, että kun parannamme naisten asemaa, heikennämme samalla miesten asemaa. Tasa-arvo tarkoittaa sitä, että asetamme molemmat sukupuolet samalle viivalle. Joissain asioissa se tarkoittaa naisten aseman parantamista nykyisestään ja toisissa asioissa se tarkoittaa, että parannamme miesten asemaa nykyisestään. Kaikki siis voittavat.