Vaalit ja ehdokkaan valinta

Vaalit. Ne tulevat, vaikka ette ehkä ole vielä huomanneet. Kun työskentelee päivät ministeriössä ja harrastaa vapaa-ajallaan politiikkaa, niin voin vakuuttaa, että vaalit ovat täällä ennen kuin huomaattekaan. Minä en näet enää muuta kuulekaan. Ministeriössä todetaan joko että “siellä valiokunnassa on niin kiire, kun pitää ennen vaaleja saada ne ja ne päätökset läpi” tai vaihtoehtoisesti, että “nyt vaan odotellaan että miten vaaleissa käy, oikein muuta ei nyt voi tehdä”. Ministeriö vaipuu kohta horrokseen, kun mitään suuria linjavetoja ei voi tietenkään tehdä ennen kuin on saatu uusi hallitus. Olen aina vähän ihmetellyt, että miten ministeriöt oikein pystyvät toimimaan, kun ministeri vaihtuu neljän vuoden välein ja ministerin vaihdoksen yhteydessä moni linjavetokin saattaa muuttaa suuntaa. Harmi että harjoitteluni päättyy juuri vaaleihin, joten en pääse näkemään tätä metamorfoosia.

Vaalit ovat kovaa vauhtia tulossa myös puolueen puolelta. Vihreissä nyt ei muusta puhutakaan kuin kevään eduskuntavaaleista. Niissä mitataan puolueen kannatusta, sitä kuinka ihmiset uskovat meihin ja jakavat kansaamme arvot. Ennen kaikkea kyse on siitä, uskovatko äänestäjät meihin vai eivät. Vihreiden arvopohja on sellainen, että suurin osa ihmisistä kyllä jakaa sen (tämän on joku jossain sanonut ja taisipa viitata johonkin tutkimustulokseenkin, joten en vetänyt tätä ihan hatusta). Siksi kyse on paljolti siitä, uskotaanko meidän kykenevän viemään arvojamme eteenpäin ja taivuttelemaan muut puolueet toimimaan haluamallamme tavalla. Välillä tuntuu siltä, että osa ihmisistä on pettynyt vihreisiin, kaipaisivat periaatteellisempaa toimintaa ja osa taas ymmärtää, että pieni ja mustavalkoinen puolue pysyy pienenä ja mustavalkoisena puolueena. Joskus pienet kompromissit ovat välttämättömiä, jos halutaan leikkiä muiden kanssa ja toisaalta kasvaa isommaksi. Ymmärrän molempia ajatuskulkuja.

Tämä vaalien läheisyys on saanut minut syystä jos toisestakin käymään monta keskustelua äänestyskäyttäytymisestä, vaalityöstä ja ehdokkaan valitsemisesta. Myönnän itse olevani tässäkin suhteessa stereotyyppinen vihreiden äänestäjä. Äänestän itseni kaltaista naista. Jossain kuulin sanottavan, että tosiasiassa ihmiset äänestävätkin sellaista henkilöä jonka kaltaisia haluaisivat olla. Mene ja tiedä. Onhan se varmaan totta, että monet meistä ajattelevat haluavansa edustajakseen jonkun vähän paremman kuin itse on, vähän fiksumman, vähän rikkaamman ja vähän sanavalmiimman. Näin voimme asettaa kansanedustajat jalustalle ja alkaa vaatia heiltä sitä vähän parempaa ihmisyyttä kuin meiltä muilta (tämä oli sarkastinen huomautus, ihan vaan lukuohjeeksi väärinkäsitysten välttämiseksi).

Olen myös kuullut ihan mahtavia (ja mahtavalla tarkoitan nyt hassuja ja hölmöjä, jopa tyhmiä) perusteluja ehdokkaan valinnalle. Joku on äänestänyt ehdokasta yhteisen musiikkimaun takia. Eräs tuttava kertoi äänestäneensä ehdokasta siksi, että tiesi tämän saaneen lapsen nuorena ja oli sitä mieltä, että jos on selvinnyt teiniäitiydestä, selviää varmasti myös eduskunnasta. Joku on äänestänyt topakan oloista ihmistä, kun hänen mielestään eduskunnassa tarvitaan topakkuutta. Joku taas on valinnut ehdokkaansa ihan vain sen takia, että hän näytti kuvassa nätiltä. Syitä on siis yhtä monta kuin äänestäjääkin ja aina syyt eivät ole kovin poliittisia. En enää yhtään ihmettele sitä, että äänestäjät ovat niin ailahtelevaisia ja voivat sujuvasti vaihtaa puolueesta toiseen vaalien vaihtuessa. Toisaalta se, että ihmiset äänestävät nimenomaan henkilöä eivätkä puoluetta antaa ehdokkaille aika paljon mahdollisuuksiakin. Hyvä tyyppi ja hyvin vedetty kampanja voivat kerätä paljon ääniä puolueesta huolimatta. Silloin kyse ei olekaan puolueen uskottavuudesta vaan sen yhden ehdokkaan uskottavuudesta ja vakuuttavuudesta.

Mutta jos ihmiset tekevät äänestyspäätöksensä ulkokohtaisiin syihin vedoten, herää kysymys mitä on tapahtunut arvoille ja periaatteille? Politiikalle ja vaikuttamiselle? Kuka ihan oikeasti haluaa valita ehdokkaansa sillä perusteella, että tällä sattui olemaan hauska kampaus ehdokaskuvassaan tai vakuuttavat silmälasit, rauhoittava ääni tai tämä oli hauska Uutisvuodossa? Aika moni. En voi oikeastaan itse mennä sanomaan tästä aiheesta mitään sillä sorrun itse ihan samaan, vaikka otankin yleensä myös selvää ehdokkaista. Omat valintani ovat sentään rajoittuneet aina yhteen puolueeseen, joten valinta ei ole ollut ihan niin vaihtelevaa. Sitten kun on vielä rajannut ehdokkaat itseäni muistuttaviin naisiin, niin eipä niitä vaihtoehtoja ole useinkaan jäänyt kovin montaa. Jos en jo olisi ehdokastani valinnut, voisi olla tiukat paikat näissä vaaleissa. Vihreillä on Helsingissä tarjolla kuusi vähän yli 30-vuotiasta (akateemisesti koulutettua) äitiä. Siinä taistellaan jo samoista äänestäjistä.

Itse olen aina vastannut muutamaan vaalikoneeseen, tarkastellut ehdokkaiden nettisivuja ja pohdiskellut omia kantojani suhteessa heidän vaaliteemoihinsa. Eroa on ollut joskus aika vaikeakin tehdä, kun ehdokkaita ei tunne henkilökohtaisesti ja saman puolueen ehdokkailla on hyviä ja samankaltaisia asioita listallaan. Silloin voi jokin pieni yksityiskohta nousta vaa’ankieleksi. Eli jos en nyt ihan ole ehdokastani sentään valinnut pelkän kuvan perusteella, on kuva saattanut olla ratkaisevassa roolissa kahden samankaltaisen ehdokkaan väliltä valitessani. Voikin olla, että nuo edellä kuvaamani perustelut ovat olleet niitä vaa’ankieliä, eivät varsinaisia valintoja. Tutkimattomia ovat äänestäjien äänestyspäätökseen vaikuttavat tiet.