Varhainen tuki paras tuki

Ylen uutinen kertoo, että lasten ja nuorten hätä on lisääntynyt säästöjen myötä. Ikävä sanoa, ettei uutinen yllätä. 1990-luvun laman aikana ajettiin alas kaikki ”turha”. Helsingissä on käytännössä kokonaan luovuttu kotiavusta. Päiväkotien ryhmäkoot ovat vaivihkaa kasvaneet, samoin koulujen luokkakoot. Kouluterveydenhoito on tyrehdytetty jokavuotisiksi terveystarkastuksiksi ja ongelmatapauksissa apua ei ole saatavilla. Resursseja ei kerta kaikkiaan ole. Sitä mikä laman aikana ajettiin alas, ei koskaan palautettu. Nyt maksamme siitä kovaa hintaa.

Ei ole oikein, että elämänsä alussa oleva lapsi ei saa ajoissa apua, sillä se tarkoittaa sitä että hänet tuomitaan kasvavaan ongelmavyyhtiin ja todennäköisesti epäonnistumaan elämässään. Ei ole oikein, että yhä useampi nuori aikuinen jää työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen vuoksi. Ihmiset elämänsä alussa ovat herkässä tilassa ja tarvitsevat kaiken avun jonka vain voimme heille antaa.

Masentavat uutiset pahoinvoinnista täyttävät lööpit ja ihmiset pyörittelevät silmiään: miten tähän on tultu? Terveyden ja hyvinvoinnin laitos antaa vastauksen: ”Eniten kouluterveydenhuollosta leikanneet kunnat käyttivät 2000-luvun alussa muita kuntia enemmän rahaa lasten- ja nuorten psykiatrisen sairaanhoidon palveluihin.” Ja tämä on vain yksi esimerkki. Koska ymmärrämme oikeasti, että lapsista ja nuorista huolehtiminen todella on, kuin laittaisi rahaa pankkiin? Puuttumalla asioihin varhaisessa vaiheessa, tukiessamme perheiden hyvinvointia ja auttaessamme vaikeissa tilanteissa, me pystymme vaikuttamaan siihen miten isoiksi ongelmat kasvavat.

Myönnän, että tämä kirjoitus saattaa oikoa mutkia suoriksi ja myönnän, että verenpaineeni on tätä kirjoittaessani koholla, sillä minua suututtaa. Suututtaa se, ettemme tunnu välittävän lapsista ja nuorista sen vertaa, että yrittäisimme auttaa heitä. Nyt on aika lopettaa pohdiskelut siitä kannattaako ennaltaehkäisy ja varhainen tuki. Se kannattaa.

YLEn uutisessa todetaankin: “THL:n mukaan nyt on tärkeätä kohentaa lasten ja nuorten peruspalveluja eli päivähoitoa, koulua, neuvolapalveluja sekä koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa. Säästöistä johtuvien seurausten arvionti on jäänyt liian vähäiseksi lasten hyvinvoinnin kannalta.